RUISTALKOOT

Rukiinleikkuuta ja vakkakylvöä jälleen Seutulassa 19.8.2010

Viime vuoden elokuussa Seutulassa Katriinan sairaalan viereiselle
pellolle kylvetty ruis on tuleentunut leikkuukuntoon. Ruis leikataan
perinteisin menetelmin eli sirpillä torstaina 19.8.2010 kello 11-14.
Samalla vakkakylvetään taas uutta viljaa ensi vuotta varten.

Vantaan kansanperinteen ystävien ja Vantaan kaupungin maatilan
järjestämä tapahtuma on jo 13 lajissaan. Vuosittain mukana on ollut
kymmeniä talkoolaisia joko palauttamassa mieleen nuoruutensa
viljankorjuutapoja tai tutustumassa muuten vain entisajan
leipäviljan käsittelyyn.

Tilaisuuden aluksi kotiseutuneuvos Lauri Leppänen kertoo
rukiinleikkuun eri menetelmistä sekä historiasta.
Niillä, joille sirppi ei ole tuttu työkalu, on mahdollisuus
saada opastusta sen käytössä. Myös lyhteiden sitomiseen ja
kuhilaiden kokoamiseen löytyy kokeneiden neuvoja.
Myös vakkakylvöä on mahdollisuus kokeilla.

Aika: torstaina 19.8.2010 klo 11-14
Paikka: Vantaan Seutula, Katriinankuja 1
Kahvitarjoilu.

Tiedustelut:
Tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto 040 540 3246
Kotiseutuneuvos Lauri Leppänen 09 823 7031
Maataloussihteeri Anja Juhola 09 8392 3467

Vantaan sanomat keskiviikkona 25.8.1999

Kun on elämänsä ensimmäistä kertaa kylvämässä ruista käsin, ei oikeita otteita ole niin vaan löydettä-vissä. Kun pääsi alkuun, jo rupesi rukiin jyvä saamaan vauhtia Katrinebergin pellolla Seutulassa. Ensimmäisellä kylvökierroksellaan oli 12-vuotias Lauri Uusi-Eskola, joka osallistui Vantaan kansanpe-rinteen ystävien kylvötapahtumaan yhdessä isoisänsä Veikko Uusi-Eskolan ja isänsä Olli Uusi-Eskolan kanssa. Heistä kolmesta ainoastaan Veikko Uusi-Eskola oli aiemmin itse tarttunut kylvövakkaan. Tosin siitäkin oli kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta sujuva taito oli säilynyt. Kauan hän ei viipynyt omal-la osuudellaan pölyävällä pellolla, kun oli jo valmis ojentamaan vakan suvun nuoremmille miehille. Olli Uusi-Eskolakaan ei ole omalla maanviljelijän urallaan ennen kylvänyt käsin viljaa. - Jos tätä tekisi työkseen, varmaan silloin saisi aika paljon valmista päivän mittaan. Minulla on niin lyhyt viljelijäura, etten ole edes nähnyt käsin kylvöä. Vuodesta 1987 lähtien olen hoitanut Riipilässä olevaa tilaa itsenäisesti. Ruista kasvaa Uusi-Eskolan omallakin pellolla läheisellä Kotirannan tilalla tänäkin vuonna 15 hehtaaria. Sato näyttää jäävän vähiin, mutta Veikko Uusi-Eskola tiesi kertoa kahvitauolla, että hallavuosiakin on Riipilässä koettu. Rukiin puinti tuotti silloin vain hippusen leiväntekoaineksia. Ennen kylväjien lähtöä pellolle, siunasi Vantaankosken kirkkoherra Jaakko Simojoki kylväjät ja kylvön. Rukouksen kautta siu-nausta on jaettu jo menneinäkin aikoina. Siunausta toivottiin sille, että maa olisi hyvä antamaan satoa. Kotiseutuneuvos Lauri Leppänen totesi päivän historialliseksi. Kylvötapahtumalla haluttiin elvyttää vanhaa perinnettä, joka liittyy leipään.

Rukiista mitattiin aiemmin talon varallisuus.

Seutulassa rukiin siemenet kätkettiin sellaiseen peltoon, joka kuuluu seutukunnan vanhimpiin. Leppäsen mukaan Seutulassa pellot ovat myös maamme viljavimpia. Rukiille antaa hyvän kasvuvauhdin peltojen sijainti. Ne ovat etelän suuntaan kaltevia, joten lumi sulaa niiltä muita paikkoja aikaisemmin. Leppänen tarttui itsekin kylvövakkaan ja sinkautti ruista pellon multaan tottunein ottein. Niinpä hän on omalla kotiseudullaan ennen sotia osallistunutkin käsin kylvöön. Vantaan kansanperinteen ystävien edustaja Raimo Tanskanen teki Leppäselle seuraa. Hänenkin taitonsa perustui omaan kokemukseen. Tanskanen tuumi kylvävänsä vieläkin ruohonsiemenen pihaansa käsin, ettei taito ruostuisi. Kaupungin tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto kokeili käsin kylvöä. - Kyllä minä ensi keväänä valitsen työhön kylvökoneen. Kukkia kaupungin maatilalla on tosin kylvetty jonkin verran käsin. Hattua minä nostan ihmisille, jotka ovat käsin kylväneet viljaa hehtaarikaupalla päivässä.

Kylvökahveilla tarinan iskentää

Kaupallinen neuvos Seppo Koivula Maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi kylväjille, että Suomessa viljellään edelleen vanhoja ruislajikkeita. Uusia kotimaisia lajikkeita ei ole tullut. Tarkoitus on kuitenkin kehittää vanhoista lajikkeista uusi kotimainen, talven kestävä lajike, joka tuottaa kohtuullisia satoja. Rukiin kylvöä pääsivät kokeilemaan myös Seutulan koulun lapset, joille koulun eläkkeellä oleva rehtori Kalervo Ojanperä selosti omia kylvökokemuksiaan. Hänen lapsuudessaan oli tarkkaa, että kylvön hoitaa isä. "Kakarat" ei siihen sotkeudu. Kun oli kylvetty, hevosen vetämä piikkiäes sai luvan sekoittaa jyvät multaan. Lopuksi ne vielä jyrättiin puujyrällä. Kun navetanpelto alkoi olla sillä mallilla, että rukiin jyvät olivat mullassa, oli aika nauttia kylvökahvit Katrinebergin vanhan navetan kupeella. Veini ja Eila Vuorela ja muutama muukin kansanperinteen ys-tävien edustaja vauhditti kahvitauolle tullutta kylvöväkeä tarjoomusten pariin. Kaupungin maataloussihteeri Anja Juhola kertoi, että tämä ei jää tähän. Ensi vuonna nyt kylvetty ruis niitetään käsipelillä. Ruis puidaan ja jyvistä jauhetaan leivän ainekset. Perinnettä on tarkoitus rakentaa eteenpäin niin, että tapahtuma voitaisiin niveltää kulttuurikaupunki 2000-hankkeeseen. Ja sitten olikin aika kuunnella kahvitauon tarinoita. Veikko Uusi-Eskola kertoi isoisästään, joka suhtautui epäillen kaikkeen uuteen. Kylvökonekaan ei kor-vaisi kylväjää. - Jos etana löytää rivin pään, se syö kaikki. Kun kylväjä heittää jyvät hajalleen, se ei löydä kaikkia. - Leila Lehtiranta

Vantaan sanomat 16.8.2000

Ruisperinne palaamassa Vantaalle Rukiin leikkuutalkoot 1998 Vantaan kansanperinteen ystävien keskuudessa oli pohdittu jo muutaman vuoden aikana, mitenkä ruis voitaisiin liittää Laurin elojuhlatapahtumiin, sillä rukiin kylvö ja leikkuu ovat ajoittuneet Laurin päivän tienoille. Vantaan kaupungin pelloissa Hämeenkylässä sattui olemaan ruismaa ja tilanhoitaja Tuomas Vaherlehdon myönteisellä suhtautumisella järjestettiin leikkuutalkoot. Mukana oli muutamia ennestään osaavia sirpillä leikkaajia ja komeat kuhilaat eli pystykoot syntyivät ruisvainion nurkkapellolle. Tarkoitus oli kylvää uusi ruismaa, mutta sääolosuhteet eivät antaneet myö-ten, sillä maa oli jatkuvasti liian märkää. Normaalioloissa tämä olisi tiennyt katovuotta. Näin ollen syk-syllä 1999 ei kaupungin pelloissa ollut ruista, jota olisi voitu leikata.

Kylvötalkoot 1999

Elokuun 19. päivänä viime vuonna kylvettiin talkoilla Katrinebergin peltoon Seutulassa vajaa hehtaarin suuruinen maa rukiille. Kylväjiä riitti aina ministeriöstä koululaisiin saakka. Kylvön siunasi kirkkoherra Jaakko Simojoki. Kylvöpäivänä pelto oli hyvin kuivaa, mutta seuraavana päivänä tuli sade, joka kasteli maan ja ruis iti hyvin.

Ruisprojekti 2000

Rukiin valmistuminen uudeksi sadoksi on kestänyt tasan vuoden. Viime syksynä kylvetty ruis leikataan talkoilla Seutulassa. Samaan aikaan kylvetään uusi ruismaa läheiselle lohkolle toivossa, että ensi elokuussa jälleen voitaisiin pitää leikkuutalkoot. Kylvövakkoja varataan kahden ja yhden käden kylvöä varten. Kun sitten ruislyhteet ovat kuivuneet, tarkoitus on jatkaa työprosessia eli ruis olisi saatava riiheen, kui-vattavaksi ja puitavaksi vanhaan tapaan. Tämän jälkeen ruis on vietävä myllyyn jauhettavaksi ja sopiva myllykin kyllä löytyy Uudeltamaalta. Sitten ei enää muuta olekaan kuin puuron keitto ja leivän leipominen. Keittäjät ja leipojatkin ovat tie-dossa. - Lauri Leppänen

Vantaan kaupunki ja Vantaan kansanperinteen ystävät ry järjestävät yhtenä vihervuoden tapahtumana rukiinleikkuutalkoot ja rukiin vakkakylvön Katrinebergin maalla Seutulassa Katriinankuja 1, perjantaina 18. elokuuta. Elotalkoot alkavat klo 11, leikkuutaitoisia ja sirpin omistavia toivotaan talkoisiin ja jos ei ole sirppiä, niin voi opetella sitomaan ruislyhteen ja pystyttämään kuhilaalle. Talkooväeltä toivotaan pe-rinteitä vaalivaa pukeutumista.

Maaseudun tulevaisuus 21.8.1999

Vakkakylvöperinnettä elvytettiin Vantaalla - Viljaan liittyy tunnetta ja perinnettä

Vantaan kaupungin maatilan mailla Seutulassa palattiin hetkiseksi hyvin kauas, aikaan jolloin emme tunteneet nykyistä koneellistettua viljanviljelyä. Iltapäivä osoitti, että vanha perinne elää ja voi hyvin, sillä vakkakylvön taitajia löytyi ja harjoitushan te-kee mestarin. Torstaina järjestetyn kylvötilaisuuden taustalla olivat Vantaan kansanperinteen ystävät ry ja Vantaan kaupungin maatila. Tarkoitus oli testata, sujuuko rukiin vakkakylvö vielä nykyään sekä nuorelta että vanhalta sukupolvelta. Moni rohkaisikin mielensä kokeilemaan miten töitä on joskus tehty. " Tämä oli myös mielenkiintoinen tilaisuus nähdä ero käsin kylvetyn ja nykyajan viljelytekniikalla kylvetyn rukiin välillä", pohti kaupungin maatilan tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto. Hän kertoo, että käsin kylvämättä jäävä lohkon osa kylvetään koneellisesti. Yhteensä tilalla on nyt kylvössä 20 hehtaaria ruista ja kymme-nisen hehtaaria tullaan vielä kylvämään. "Tänä päivänä raha ratkaisee, mutta perinteilläkin on tärkeä merkitys. Ruis on kansallinen asia suomala-sille ja täydellinen terveystuote", totesi maa- ja metsätalousministeriön kaupallinen neuvos Seppo Koi-vula. Koivula oli paikalla tutustumassa rukiin vakkakylvöön ja kokeilemassa sitä itsekin sekä vaihta-massa ajatuksia mukana olleiden viljelijöiden kanssa. Yhteinen linja heillä oli, että rukiin omavaraisuus on palautettava. Koivula totesi vakkakylvössä käytetyn vanhan puolalaisen Amilon ja vanhojen kotimaisten ruislajikkei-den sopivan hyvin myös luomuviljelyyn, vaikka vanhat lajikkeet eivät enää palvele tarpeeksi hyvin käy-tännön viljelyä. "Uusi kotimainen hyvä lajike on kehitteillä, mutta ei ole helppoa jalostaa hyvin talvehtivaa, lyhytkortis-ta ja satoisaa lajiketta". - Katri Ruohola

22.9.1999 Westerkullan kartanomiljöössä vietetään sadonkorjuu- ja museopäivää.

Tähän yhteyteen järjestetään myös aidossa riihessä kuivatun ru-kiin puinti varstoilla Tästä tapahtumasta tarkemmat tiedot kerrotaan syksyn Hurakassa. Ruisprojektilla on oma työryhmä, johon kuuluu edellämainittujen lisäksi: Gustav Härmälä, Helsinge lantmannagille, museikommittén Anneli Karlsson, Helsinge lokalavdelning av NSP Kalervo Ojanperä, senior rehtori, kouluasiantuntija Olli Uusi-Eskola, Helsingin Seudun maat.tuot.yhdistys, siht., mv

Raivari, lokakuu 1999, nro 2 Vakkakylvötempaus Seutulassa

Katriinan tietä ajava autoilija saattoi 19.8.99 hieraista silmiään nähdessään kaupungin pellolla käsiään huiskivia ihmisiä! Kyseisenä Maunon päivänä klo 12 alkoi kaupungin maatilalle, Katriinan kartanon en-tisen navetan luo, kokoontua ihmeellistä väkeä. Osalla väestä oli entisaikojen isäntien ja emäntien asusteet yllään ja mukaan pärekoreja ja vakkoja. Pian väki siirtyi pellon reunalle. Paikalle oli kokoontunut isäntiä, emäntiä, kirkkoherra, Seutulan koulun oppilaita opettajineen, lehdistön edustajia ja valokuvaa-jia.

Perinneoppia jälkipolville

Kotiseutuneuvos Lauri Leppänen kertoi kuulijoille, että tämä päivä on historiallinen, sillä rukiin vakka-kylvö päättyi maassamme jo 60-luvulla, kun maatilojen voimakas koneellistamine alkoi. Tällä rukiin-kylvötapahtumalla halutaan kertoa vanhoista perinteisistä työtavoista tämän päivän ihmisille. Seutulan alueen pellot ovat vanhoja rukiinviljelyalueita ja rukiin merkitys on ollut esivanhemmillemme erittäin tärkeä.

Ennen vakkakylvön alkamista Vantaankosken kirkkoherra Jaakko Simojoki piti alkuhartauden. Näillä-kin pelloilla olivat esi-isämme pyytäneet Jumalan siunausta kylvetylle siemenellä. Ilman Jumalan siu-nausta emme voi mitään tehdä. Ihminen voi kylvää, mutta Jumala säätää. Hän antaa kasvun, sateen ja kuivuuden.

Rukiin käsikylvöä käytännössä oppineet veteraanit Veikko Uusi-Eskola, Lauri Leppänen, Raimo Tans-kanen, Veini Vuorelan, Kalervo Ojanperä ja Seppo Koivula näyttivät mallia nuoremmille. Niinpä joku paikalla olleista sattuvasti totesikin, että sanonta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...

Niinpä kylvövakat siirtyivät nuorempien harteille ja myös kaupungin tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto testasi vanhaa menetelmää. Kylvön jälkeen emännät tarjosivat rukiista leivottuja voileipiä, känttypullaa ja kahvia vanhan perinteen mukaisesti. Kahvia juotaessa saimme kuulla rukiisia juttuja. Isännät muistelivat, että joskus halla saattoi tuhota ruissadon ja silloin ei syöty rukiista leipää. Paikalla olleet saivat kuulla, millaista oli ennen leik-kuu sirpillä, puinti riihessä ja jauhaminen myllyssä.

Mistä tämä kaikki sai alkunsa ja kuka tiesi kutsua näin innokasta väkeä paikalle? Tapahtuman alullepanijaksi ja vetäjäksi paljastui kaupungin tarmokas maataloussihteeri Anja Juhola. Hän entisenä maalaistalon tyttärenä, kansanperinteen ystävänä sekä vantaalaisia viljelijöitä tuntevana henkilönä organisoi yhdessä kaupungin tilanhoitajan ja kansanperinteen ystävien kanssa tämän mieliin jäävän tapahtuman. Se oli samalla sukupolvien välistä vuorovaikutusta parhaimmillaan! Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan rukiin kasvua ja ensi syksynä kaupungin pelolle nousevia kuhilai-ta? - Lauri Jääskeläinen

3.5.2000 Vantaan Sanomat

Seutulassa kylvettiin syysvilja navetan ja Katriinantien väliin jäävästä pellosta osa vakkakylvönä ja osa koneella. Vakkakylvön toteuttamiseen on osallistunut Vantaan kansanperinteen ystävien yhdistys, joka tulee jatkamaan perinteiden esittelyä. Elokuun puolessa välissä on tarkoitus leikata vakkakylvön kasvua sirpein ja tehdä niistä vanhan ajan tapaan kuhilaita pellolle.

Rukiin tie jyvästä leiväksi ja puuroksi Viime vuonna aloitettu ruisprojekti jatkuu 18.8.2000 klo 11.30 Katrinebergin pellolla viime vuonna kylvämämme rukiin sirppileikkuu ja samana iltapäivänä uuden rukiin vakkakylvö Myöhemmin syksyllä varstominen, myllyttäminen ja lopuksi uutispuuro ja leiväntuoksu.

Ruiskuhilaat nousivat Vantaalla

Maaseudun tulevaisuus 19.8.2000

Maukkaan lohisopan voimalla ahkeroi kymmenpäinen talkooväki Vantaan kaupungin omistamalla Kat-riinan tilalla perjantaina. Ruista kylvettiin käsin vakoista. Korjuussa puolestaan itäinen ja läntinen sirppi leikkasivat kypsää viljaa sulassa sovussa. Ennen työn alkua vanhat konkarit opastivat työväkeä, jonka oli toivottu pukeutuvan vanhoja perinteitä kunnioittaen. Talkoolaisten ahkeroimista seuratessaan huomasi, että moni oli tullut paikalle verestämään vanhoja muistoja. Taito tuntui olevan tallella. Lähikoulujen oppilaat tulivat pellon reunalle saamaan käytännön oppia siitä, millainen ennen oli rukiin tie jyvästä leiväksi. Esillä oli myös erilaisia vanhoja kylvöön ja elonkorjuuseen liittyviä työkaluja. Yksi talkoolaisista oli kaupallinen neuvos Seppo Koivula. Hän kannusti suomalaisia olemaan ylpeitä monipuolisesta ruisperinteestämme ja vaalimaan sitä edelleen.

Rukiin leikkuu on taitolaji. Tämä tuli todistettua Vantaan kaupungin ja Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n järjestämissä talkoissa perjantaina. Asianmukaisiin asuihin pukeutunut talkooväki kokoontui Vantaan kaupungin maatilalle Seutulaan, jos-sa viime vuonna talkoilla kylvetty ruis odotti leikkuuväkeä. Vieressä toinen pelto oli puolestaan valmii-na kylvöä varten. Vuoden 2000 vakkakylvön työnjohtajina toimivat tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto ja ”kylähullu” Veini Vuorela. Ensimmäisten kylväjien joukossa oli Vantaan kaupungin teknisen toimialan johtaja Seppo Heinänen. Vaikka lapsuudessa oli maatalontöitä tullut tehtyä, rukiinkylvöllä kaupunkilaisarkkitehti oli ensimmäis-tä kertaa. Heinänen kehui työtä mukavaksi, mutta totesi, että enempi kokemus takaisi tasaisemman kyl-vöjäljen. Leikkuuta ja kuhilaan tekoa ohjasivat kotiseutuneuvos Lauroi Leppänen sekä rehtori Kalervo Ojanperä. Väki sai oppia muun muassa itäisen ja läntisen sirppimallin eroista. Eeva ja Veikko Silventoinen ahkeroivat muiden joukossa ruispellolla. Eeva Silventoinen totesi iloisena, että taito on vielä tallella kootessaan kuhilasta. Kuhilaan teossa on tärkeää, että ilma pääsee alakautta ja vesi valuu päältä pois, hän opasti. Sirppiin oli tarttunut myös kaupallinen neuvos Seppo Koivula maa- ja metsätalousministeriöstä. Työ maistui, vaikka aikaisempaa kokemusta ei Koivulalla ollutkaan. Koivulan mielestä on tärkeää, että kulttuuriperinteitä vaalitaan. Näin saamme tarvittavaa syvyyttä nyky-ajan lyhytjänteiseen ja usein pinnalliseen elämänmenoon. Kylvö- ja leikkuutalkoiden promoottorina toimi maataloussihteeri Anja Juhola. Hän kertoi yhdessä Koi-vulan kanssa pohtineensa kuinka kansalliselle ruisohjelmalle saataisiin näkyvyyttä. Juholalla oli ideoituna koko ketju kylvöstä leiväksi ja puuroksi asti. Kylvöä ja korjuuta seuraa varstomi-nen ja myllyreissu hevosilla. Seutulan koulussa lapset leipovat ruisleipää ja uutispuuro keitetään myö-hemmin syksyllä. Talkoolaisten lisäksi lähikoulujen oppilaita opettajineen tuli seuraamaan elonleikkuuta sekä kylvöä. Kylvön ja korjuun siunasi Vantaankosken kirkkoherra Jaakko Simojoki. Työtä ei tarvinnut tehdä tyhjin vatsoin, vaan tarjolla oli herkullista lohisoppaa, voileipiä ja kotikaljaa. Perunoita talkooväen keittoon oli kuorittu viiden kilon edestä, talkoilla sekin. - Maija Ala-Siurua

6/2000

Lauri tupaan tuli hei, kaikki uutispuuroa syömään hoi! Leipä leveämmäksi 6/2000 Vellikellon kilkatus vantaalaisen Nygårdsin pihapiirissä kutsui lehdistöä ja talkooväkeä lokakuussa maistelemaan riihitetystä rukiista keitettyä uutispuuroa. Ruis oli kylvetty viime vuonna perinteisin ta-voin hajakylvönä käsin. Sirpit soivat ja kuhilaat nousivat tämän vuoden elokuussa; syyskuussa varstat heiluivat riihessä. Parin päivän päästä lähdettiin myllyreissulle aamu-usvan aikaan mukana 300 kiloa käsityönä tuotettua riihikuivaa ruista. Ajatus rukiin tiestä jyvästä puuroksi ja leiväksi syntyi jo 1990-luvun alussa, kun Seutulan koulun johta-jaopettaja Kalervo Ojanperä käytti ruista mallikasvina opettaessaan elintarvikkeiden ketjua pellolta pöy-tään. Yhdistämällä tekemisen, kokemisen ja tutkimisen hän sai oppilaat kiinnostumaan perinteisistä työmenetelmistä. Toisaalta myös vanhemmilla oli halu näyttää taitojaan. Yhteistyössä olivat mukana Vantaan kansanperinteen ystävät ry, Vantaan kaupunki, Helsinge lokalav-delning av NSP samt Helsinge lantmannagille, Helsingin seudun maataloustuottajat, Katrinebergin ja Westerkullan maatilat, Andersbölen mylly ja ravintola Nygårds.

Maaseutuyrittäjä marraskuu 2000

Pääkaupunkiseudulla osataan Rukiin tie - jyvästä puuroksi ja leiväksi 1999-2000 Tausta Vantaalla Seutulan koulun johtajaopettaja Kalervo Ojanperä käytti -90 -luvun alussa ruista mallikasvina opettaessaan elintarvikkeiden ketjua pellolta pöytään. Hän nosti esille opetuksessaan perinteiset työme-netelmät ja sai yhdistämällä tekemisen, kokemisen ja tutkimisen oppilaiden kiinnostuksen heräämään. Samanaikaisesti Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n aktiivit kokeilivat rukiin leikkuuta Petikon pel-loilta vanhoja työmenetelmiä ja jos lähes unohtuneita taitojaan muistellen. Nuoret olivat kiinnostuneita vanhoista tavoista ja vanhemmilla oli halu näyttää taitojaan. Tarve synnytti projektin, joka poikkeaa aikakauden muista vastaavista siinä, että sillä ei ole virallista organisaatiota ja sille ei ole haettu erillistä hankerahoitusta. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen motivointia ei ole tarvinnut viritellä, vaan ihmisten yhteinen kulttuuriperinne kohdataan voimakkaasti rukiissa. Tehdään yhteistyötä, johon jokaisella on jonkinlainen henkilökohtainen suhde. Rukiin tie jyvästä puuroksi ja leiväksi hankenimenä kertoo, että ilman peltoa, siementä, työvoimaa, tie-toa, aitoa ja yhteistyöverkkoa ei ollut mahdollista edetä. Vantaan kaupungin maatilan, maataloustoimis-ton ja Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n yhteistyöllä se oli mahdollista ja vetovastuun otti maatalo-ussihteeri Anja Juhola, joka omalla aktiivisella otteellaan piti pyörät pyörimässä.

Pääasiallisena tavoitteena oli tehdä kotimaista ruista ja sen monipuolista käyttöä entistä tunnetummaksi ja saada ihmiset kiinnostumaan syvällisemmin jyvän monista merkityksistä. Yhtenä tärkeimmistä tavoitteista oli nostaa esiin Vantaan juuret, maaseutukulttuuri, toteuttaa rukiin tuo-tantoketju niissä fyysisissä puitteissa, jotka ovat vielä käytettävissä ja niiden työvälineiden avulla, joita museoihin kerätään ihmeteltäviksi. Vanhan kansanomaisen maataloustyönteon luonteenomaisimmat piirteet pyrittiin nostamaan kaikissa vaiheissa esiin, pukeutumistyyliä ja ruokailuperinteitä unohtamatta.

Vantaan sanomat 31.12.2000

Mennyt vihervuosi vei puistojuhlista ruistalkoisiin Vuosi 2000 on ollut valtakunnallinen vihervuosi, jonka vietto on näkynyt myös Vantaalla Eri puolilla kaupunkia pidettyjen puistojuhlien lisäksi on vantaalaisilla ollut tilaisuus nähdä, kuinka ruis siirtyy pellolta pöytään. Rukiin matkassa on kuljettu vanhan ajan tyyliin. Käsipelin on hoidettu eri työ-vaiheita kylvöstä leivontaan.

Vuodenvaihteen aikaan voi olla vaikea kuvitella, minkälainen vilske käy ruispellolla, kun siellä korja-taan satoa. Kuvat voivat kuitenkin palauttaa tuulahduksia siitä. Rukiin leikkuu käsipelillä on ollut yksi vihervuoden tapahtumista Vantaalla. Leikkuu ei kuitenkaan ole ollut ainoa työvaihe, joka on rukiin kohdalla liittynyt vihervuoteen. Ruis oli kylvetty käsin ja se myös puitiin vanhan ajan tyyliin Westerkullan kartanon mailla olevassa riihessä. Vanhan ajan myllyssä se jauhettiin. Rukiista tehtiin myllyreissun jälkeen uutispuuroa ja paistettiin leipää. Leivonnasta taas pääsivät osalli-siksi Seutulan koulun lapset. Ruishan oli kasvanut koulun naapurissa Katrinebergin pelolla kaupungin maatilalla.

Kaupungin puisto-osastolla on koottu yhteen teemoja, joitten siivin valtakunnallista vihervuotta vietet-tiin vihervuotta vietettiin kaupungissa. Toimistopuutarhuri Lauri Jääskeläinen toteaa, että rukiin matkas-sa oltiin yhteistyössä Vantaan kansanperinteen ystävien kanssa. Yhdistyksen väki tuntui heittäytyvän todella innolla vanhan ajan tunnelmiin. Uusi ruissato on jo kylvet-ty Katrinebergin peltoon, joten perinteellä on hyvät jatkumisen edellytykset.

Seutulan koulun oppilaat pääsivät nauttimaan lähellä nauttimaan lähellä koulua kasvaneen rukiin maus-ta. Koululla leivottiin leipää ja sitä myös maisteltiin.

Maaseutuperinteen kautta kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen lisääminen, kohtaamisten mah-dollisuus sujui mutkattomasti. Tekemisen keskellä käytiin huomaamatta arvokeskusteluja "Onkohan tämä ruis korvaamaton? Elintarviketeollisuuskin keksii aina vain uusia korvaavia tuotteita, mutta ruis-leivälle ei ole keksitty korviketta!" Talkooperinteellä nostettiin esiin yhteisöllisyyttä, raskaskin työ sosiaalisesti maustettuna on tuottanut mielihyvää ja täyteläistä elämää tekijöilleen. Tiimityötä on harjoiteltu huomaamatta. Tarkkaan valokuvin ja videoin myöhempää käyttöä varten taltioidut työvaiheet etenivät johdonmukai-sesti.

Rukiin kylvö 19.8.1999 Katrinebergin maatilalla

Pääkylväjinä olivat maa- ja metsätalousministeriöstä kaupallinen neuvos Seppo Koivula, joka on aktii-visesti ollut hankkeen tukena sekä Uusi-Eskolan maatilalta kolme sukupolvea. Ainoana työvälineenä siis kylvövakka. Lähes tarkalleen vuoden päästä kylvöstä ruis oli valmista korjattavaksi. Väkeä rukiin sirppileikkuuseen saapui läheltä ja kaukaa. Kotiseutuneuvos Lauri Leppänen opasti talkooväkeä niin itse leikkuussa kuin kuhilaan teossa sekä jalan pystytyksessä. Rivistönä etenevän leikkuuväen sirppien sointia, terän katkais-tessa korren, ei kuulemma voi kuvata. Ääni tulee kokea. Samanaikaisesti rukiin leikkuun kanssa kylvettiin viereisellä lohkolla uutta ruista. Luvassa lie siis jat-koa?

Varstat heiluivat Westerkullassa 23.9.2000

Ruislyhteet siirrettiin Katrinebergistä Westerkullan kartanoon riiheen, jossa puitiin ihan oikeilla vars-toilla perinteiseen tapaan. Aamulla varhain riihivaatteisiin pukeutuneita miehiä alkoi saapua varstoineen paikalle Vantaalta, Si-poosta, Inkoosta, Kirkkonummelta. Riihen lattialta puintitulos puhdistettiin viskurilla, jonka avulla pys-tyttiin erottamaan jyvät akanoista. Tuloksena aitoa riihikuivaa ruista. Oljet hyödynnettiin patjantäytteinä ja suorimmat oljet kerättiin talteen jouluhimmelin tekoa varten. Ja kuten perinteisiin kuluu, ei talkooväen kestitystä sivuutettu, vaan jaksamisesta huolehdittiin aina ru-kiisten tuotteiden ja nisukahvin avulla. Syyskuun lopulla, heti riihen puinnin jälkeen tehtiin sitten myllyreissu Andersbölen myllylle, jossa jau-hatettiin noin 300 kiloa käsityönä tuotettua riihikuivaa ruista. Puolet jauhatettiin puurokarkeudella ja puolet leipäjauhoksi.

Uutispuurotilaisuus Sotungin ravintola Nygårdsissa 2.10.2000

Sadonkorjuun jälkeistä juhlaa vietettiin sitten lokakuun alussa Sotungin Nygårdsissa ja maisteltiin tätä ainutkertaista erikoistuotetta, vantaalaista riihitetystä rukiista keitettyä, todella maukasta uutispuuroa. Puuron lisäksi tapahtumien ketjuun kuului vielä se, että Vantaan Seutulan koulun oppilaat leipoivat näistä perinteisillä menetelmillä tuotetuista raaka-aineista ruisleipää, jonka ykköskappale luovutettiin Vantaan kaupunginjohtaja Erkki Rantalalle 4.10.2000 - Juhani Määttälä

RUIS ARVONSA ANSAITSEE

Perinteinen rukiinleikkuu ja vakkakylvö

Kenelle paremmin sopisi rukiin perinteisten kylvö- ja korjuumenetelmien vaaliminen kuin Vantaan kan-sanperinteen ystävät ry:n jäsenille? Edellisinä vuosina saadun positiivisen palautteen ansiosta tapahtu-mat toistetaan myös Vantaan kaupungin juhlavuonna, Vantaan juurethan ovat vahvasti maassa ja sen antimissa.

17.8.2001 klo 12.00-17.00 Katrinebergin kartanolle toivotetaan tervetulleiksi Rukiinleikkuutaitoisia ja kuhilaan teon taitavia talkoolaisia. Sirppiä pidämme ensisijaisena työvälineenä, mutta mikäli Sinun perinnetietoutesi mukaan viikate on ollut Vantaalla yleisempi työväline viime vuosi-sadalla, niin tervetuloa viikate mukanasi. Totta kai oman kotipaikkakunnan menetelmät sopivat myös kokeiltaviksi Vantaan Seutulan maisemissa, kaupungin omistamalla maatilalla.

Vakkakylvön tyylejä huomasimme viime vuonna olevan monenmoisia. Onko Sinulla kerrottavaa, näy-tettävää paikkakunnan tavoista tai esineistöstä? Kylvämme uutta ruista vakoista myös samana päivänä.

Emännyydestä vastaavat yhdistyksessämme monessa mukana olevat Eila ja Veini Vuorela. He odottavat ilmoittautumistasi aputyöjoukkoihin talkooväen perinteiseen muonitukseen, johon kukin voi tuoda oman kotipaikkakuntansa vivahteita. Mitä talkoissa ennen tarjottiin? Tuo ideasi ja itsesi mukavaan tekemiseen Seutulaan.

Asiantuntijana pellolla toimii yhdistyksestämme kotiseutuneuvos Lauri Leppänen. Saamme mahdolli-sesti Teuvalta Suomen mestaruuskisat voittaneen sirpinleikkuuporukan vieraaksemme. Tilat tarjoaa Vantaan kaupungin puisto-osasto. Tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto on innokkaasti mukana tarjoamassa kaupunkilaisille mahdollisuuden kokea jo vuosisatoja tuottaneen mustan mullan antaman kasvun ihmeen.

Ilmoittautuminen Elojuhlilla tiedotuspisteeseen, johon toimitetaan osallistujalista tai postilaatikko. Voit myös laittaa viestin Anja Juholalle.

22.9.2001 Westerkullan kartanomiljöössä vietetään sadonkorjuu- ja museopäivää

Tähän yhteyteen järjestetään myös aidossa riihessä kuivatun ru-kiin puinti varstoilla Tästä tapahtumasta tarkemmat tiedot kerrotaan syksyn Hurakassa. Ruisprojektilla on oma työryhmä, johon kuuluu edellämainittujen lisäksi: Gustav Härmälä, Helsinge lantmannagille, museikommittén Anneli Karlsson, Helsinge lokalavdelning av NSP Kalervo Ojanperä, senior rehtori, kouluasiantuntija Olli Uusi-Eskola, Helsingin Seudun maat.tuot.yhdistys, siht., mv

Vantaan sanomat 7.10.2001

Varstojen ja puimakoneen kolke vauhdittivat rukiin tietä leiväksi

Katrinebergin pellolta leikattu ruis on edennyt jälleen yhden etapin verran koti ruokapöytää. Vanhan ajan tyyliin sirpein leikattua ruista puitiin niinikään vanhan ajan malliin Westerkullan kartanon mailla pidetyn sadonkorjuutapahtuman yhteydessä. Varstojen rytmikäs lätke kaikui 1800-luvun riihen sisuksissa ja puimakoneen römeä kolke antoi sille taustatukea ulkosalla. Tapahtumassa sai vihjettä siitä, mihin puitava ruis oli matkalla, sillä puintipaikan laitamilla oli tarjolla viime vuoden sadosta kypsytettyä ruispuuroa. Puoli kuudelta aamupimeässä oli Anneli Karlsson jo virittelemässä tulta kenttäkeittiön padan alle. Tun-tia myöhemmin vesi kiehui ja sitten alkoi puuron vispaaminen, jotta se ennättäisi kello kymmeneen valmiiksi. Kaikkiaan 70 litraa puuroa valmistui. Kun ruispuuron hämmentäminen oli loppusuoralla, saapui Sotungin VPK:n edustajia maistelemaan tun-tien työn tulosta. Tuskinpa kukaan saattoi olla eri mieltä siitä, etteikö puuro ollut herkullista.

VPK passissa

Vapaaehtoinen palokunta oli ollut paikalla jo puolitoista vuorokautta aiemmin, sillä riihen lämmittämi-nen ja valvonta oli heidän harteillaan. Palokunnan päällikkö Hans Helenius totesi, että riihen kiukaan kivimäärä on melkoinen ja kun lämpö kivistä kohoaa kohti kattoa, tietyt riskit ovat olemassa. - 16 kaveria on eri vuoroissa ollut vartioimassa. meillä on kaikki valmiina, vesikin säiliössä. Pölyinen riihi voi humahtaa äkkiä tuleen. Riihimieheksi itseään tituleerasi kotiseutuneuvos Lauri Leppänen, joka jo odotteli puinnin alkamista. Hän totesi valvovansa työn sujumista ja samalla antavansa neuvoja muun muassa siitä, miten lyhteitä lyödään riihen seinään jyvien irrottamiseksi. Loput irtoavat varstojen avulla luuvassa. - Suomessa ei varmaan enää monessakaan paikassa lämmitetä riihtä näin syksyisin. Tapahtumien yh-teydessä jonkin verran vielä näkee puintia vanhoilla puimakoneilla pelloilla.

Ruista kylvämässä ollut seutulalainen Veikko Uusi-Eskola myhäili riihen edustalla. Hän oli ollut vars-tomassa. Seuraa hänelle tekivät sisar ja tämän aviomies Airi ja Eino Leivo. Heille kaikille puintityöt olivat hyvinkin tuttua asiaa kotoa Loimaalta. Jos oli Uusi-Eskolalla ja Levoilla tuntumaa entisaikaan sa-donkorjuutapahtumassa, niin oli sitä myös Kauko Huotarilla, joka syötti ruislyhteitä puimakoneeseen. Sotungissa asuvalla Huotarilla oli ollut vastaavanlainen kone tilallaan, mutta uudenlaisten työtapojen tultua hän hävitti sen. Vestrasta hän onnistui kuitenkin löytämään täsmälleen entisen kaltaisen koneen, jolla hän nyt käy näyttämässä taitojaan. Sotungissa Huotarin aikaisempi kone siirtyi hevospelillä paikas-ta toiseen, sillä joka talossa ei puimuria ollut ja naapuriapua pystyi jakamaan näinkin.

Sadonkorjuujuhlaa on järjestänyt jo vuosia Helsinge Lantmannagillet. Mukaan ovat tulleet myös Van-taan kaupunki ja Vantaan kansanperinteen ystävät. Lantmannagilletin puheenjohtaja Gustav Härmälä oli tyytyväinen näkemäänsä. Museon puolesta oli ruislyhteet kuivatettu riihessä. Muu rukiiseen liittyvä olikin Kansanperinteen ystävien panosta. Kuvateksti: Riihessä läiski Veini Vuorela lyhteitä seiniin, jotta jyvät irtoaisivat Seppä H.O. Suikki puursi museon toimesta kartanon pajassa ja takoi puukon teriä. Ohjelmaa oli tarjolla monenlaista. Uutta satoa oli tarjolla myyntipöydillä, vanhan mallinen traktori pyöri alueella, pari ponia pysähtyi tuokioksi pajan ovelle.

Rukiinleikkuuta ja vakkakylvöä Seutulassa Ke-Uu 7.8.03

Viime vuoden elokuussa Seutulassa Katriinan sairaalan viereiselle pellolle kylvetty ruis on tuleentunut leikkuukuntoon. Ruis leikataan perinteisin menetelmin eli sirpillä perjantaina 15.8. kello 11-15. Samalla vakkakylvetään taas uutta viljaa ensi vuotta varten. Vantaan kansanperinteen ystävien ja Vantaan kaupungin maatilan järjestämä tapahtuma on jo kuudes lajissaan. Vuosittain mukana on ollut kymmeniä talkoolaisia joko palauttamassa mieleen nuoruutensa viljankorjuutapoja tai tutustumassa muuten vain entisajan leipäviljan käsittelyyn. Tilaisuuden aluksi kotiseutuneuvos Lauri Leppänen kertoo rukiinleikkuun eri menetelmistä sekä histori-asta. Niillä, joille sirppi ei ole tuttu työkalu, on mahdollisuus saada opastusta sen käytössä. Myös lyhtei-den sitomiseen ja kuhilaiden kokoamiseen löytyy kokeneiden neuvoja. Myös vakkakylvöä on mahdolli-suus kokeilla. Ruislyhteet kuivatetaan perinteisesti kuhilailla ja lyhteiden matka jatkuu myöhemmin Westerkullan kar-tanon museoriiheen, jossa vilja saa edelleen kuivua. Riihikuivattu ruis varstotaan myllykuntoon syys-kuussa pidettävässä sadonkorjuujuhlassa, jonka järjestää Helsinge Lantmannagille. Talkooväelle on luvassa kahvit.

AU 20.8.

- Vantaalle haluttiin herättää vanha viljelyperinne uudestaan, koska ympäristömme on niin urbaani ny-kyään. Mikäs tänne kaupungin peltojen keskelle paremmin sopisi, tämä on kuin ulkomailla oloa, perus-teli kotiseutuneuvos Lauri Leppänen talkoita. Ruista leikattiin sirpeillä, joka on alkuperäinen työkalu viljapelloilla. Ruis mainitaan ensimmäisen kerran Helsingin pitäjän historiassa 1300-luvulla. 1500-luvulla sitä käytet-tiin leipään, puuroon ja paloviinan tekoon. Jos talossa oli ruista, perunaa ja maitoa, ei talossa nälkä tullut, Leppänen selvittää. Ruis hyödynnettiin kokonaan. Oljesta tehtiin kestäviä kattoja ja olkipatjoja Leppäsen mukaan vielä sotien jälkeenkin. päivän päätteeksi vakkakylvettiin uutta ruista ensi syksyä varten, Viljelijät Göran ja Gunilla Härmälä tulivat rukiinleikkuuseen Sotungista

Rukiinleikkaus- ja kylvötalkoot 13.8.2004 klo 11.00 Katrinebergin kartanon pellolla. Leikkaussirppi mukaan.

Seutulassa suhisivat sirpit ja kolisivat ruisvakat

Vantaan kaupungin ja Vantaan kansanperinteen ystävien toimesta järjestettiin jo yhdennentoista kerran perjantaina elokuun 15. päivänä 2008 perinteiset rukiin leikkuu- ja vakkakylvötalkoot. Talkoot tapah-tuivat Katrinebergin tilan pellolla. Alkuvalmistelut oli tehty tilan toimesta kaupungin tilanhoitaja Tuo-mas Vaherlehdon johdolla. Tarjoilua varten oli hankittu tarvittavat leivät, makkarat, voit, pullat, keksit, sokerit ja kermat, joiden valmistamisesta tarjolle huolehtivat Eila, Seija ja Helvi tilan ”poikien” avusta-mana. Makkaragrillistä huolehti perinteisellä kokemuksellaan Veini. Ei käynyt tarjoilun kanssa niin kuin laihialaisille, että ”hyvin piisasi kun kesken loppui”. Melkein tasan kello 11.00 Lauri soitti vanhaa lehmänkelloa merkkinä talkoiden alkamiseksi ja toivotti talkooväen ter-vetulleeksi Katrinebergin kartanon ruispellolle.

Sen jälkeen kirkkoherra Jaakko Simojoki suoritti leikkuun ja kylvön siunauksen. Siunauksesta on tullut jo perinne, sillä Jaaakko Simojoki on siunannut kaikki talkoiden kylvöt ja leikkuut, ensimmäisen kerran vuonna 1998. Joka vuosi on ruiskylvö lähtenyt itämään ja hyvin kasvamaan.

Ensimmäiset ruistalkoot olivat pelkät leikkuutalkoot, jotka pidettiin Petikon pellolla vuonna 1998. Sykys oli silloin niin sateinen, että ruista ei voitu kylvää ollenkaan.

Talkoiden alussa Lauri piti talkooväelle pienen esityksen sirpistä, kuhilaista, lyhteiden sitomisesta, kuhi-laiden kokoamisesta ja itse rukiista. Ruis on silloin kypsää leikattavaksi, kun sen jyvä katkeaa sormissa. Muussa tapauksessa se tietäisi sirppihallaa. Nyt 17.8.07 kylvetty ruis on lajinimeltään Walet-merkkistä puolalaista jalostetta, vahva- ja lyhytkortista.

Avauksessa todettiin, että ruistalkoot Helsingin pitäjässä vielä 1900-luvun alkupuolella olivat yleisiä. Pitäjässä oli tapana leikata kylän ruispellot talkoilla siirtyen vuoropäivinä aina seuraavaan taloon. Tal-kooväki kestittiin illalla tarjoamalla mm. limppisoppaa, kalaa, lihaa, uutispuuroa ja marjakiisseliä. Juo-mana pöydässä oli olutta ja ryyppyjäkin talo tarjosi vanhemmalle väelle. Lopuksi oli talkootanssit, joi-hin etupäässä nuoret osallistuivat. Näin nuoret voivat tavata ihastuksieaan ja solmia jopa ikuisia liittoja.

Avaaustapahtumien jälkeen siirryttiin ”pellon laidalle”, toisilla sirpit, toiset oheisina seuraajina ja sitoji-na. Sää oli oikea elokuisen kaunis, oikea talkooilma, sillä sateella ruista ei voi leikata. Talkooväkeä oli useita kymmeniä, heidän joukossaan varmasti ensikertalaisina kaupungin työpajojen nuoria. Jostakin syystä tänä vuonna puuttuivat lähikoulujen oppilaat. Edellisinä vuosina heitä oli ollut runsaat sata kou-lulaista. Mutta oli mukana ja aivan alussa vielä, puolisen tusinaa perhepäivähoidossa olleita lapsia.

Talkoot sujuivat leppoisasti ja vanhoja työtapoja muisteltiin, silloin ”kun oltiin lapsia tai nuoria”. Todet-tiin, että talkoot on todellinen sosiaalitapahtuma. Vanhoja työtapoja kerrattiin ja osaksi myös uusiakin opittiin. Joku muisteli aikoja, kun ohra ja kaurakin leikattiin sirpillä. Silloin piti lyhteiden sitomista var-ten tehdä ennakkoon siteet oljista. Aloittelijasta oli vaikea korren katkaiseminen, kun se tahtoi irrota maasta ennen kuin sen ehti leikata poikki. Sitominen vaati taitoa, vaikka se on hyvin yksinkertaista. Täytyy ensin kiertää side ja sitten sitoa lyhde. Vapaana olevat kokosivat aina uuden kuhilaan, kun lyhteitä syntyi kuhilaan verran. Helpointa oli tehdä lättähattu kuhilaan päälle. Tätä tapaa noudatettiin ehkä enemmän itäosissa maatamme. Saihan muutama kuhilas myös komean pystyhatun päälleen. Näin tehtiin ainakin aina Etelä-Pohjanmaalla. Ku-hilaita kertyikin riihellisen verran. Nyt kuitenkaan ei voitu puida vanhaan tapaan ruisriihessä, sillä Wes-terkullan riihi ei ole enää käytössämme.

Puolenpäivän aikaan osa talkoolaisista siirtyi muokatun pellon reunalle, johon oli varattu siemenet. Kylvöpelto oli tällä kerralla verraten pieni, mutta opetusta siinäkin annettiin. Kylvö suoritettiin vuoro-tellen kumpaakin kättä käyttäen. Toinen kylvötapa on käyttää vain toista kättä siementen viskaamisessa peltoon, mutta siinä tarvitaankin toisenlainen vakka kuin kaksinkäsin kylvössä.

Ruis jouduttiin puimaan tänä vuonna puimuria käyttäen, koska riihi meiltä nyt puuttuu. Sen sijaan ehkä käydään kuitenkin myllyssä jauhamassa tarvittava määrä uutispuuroja varten. - Lauri Leppänen

Päivitetty 4.8.2010